Tämän kurssin puitteissa pitää tämän oppimispäiväkirjablogin ohessa palauttaa referaatti Anja Alasillan kirjasta "verkkokirjoittajan käsikirja", luvuista 1-5. Noin viidensadan sivun pätkä piti tiivistää viiteen sivuun. Se ei tuottanut minulle ongelmaa. Mottoni on "lyhyestä virsi kaunis" ja itse asiassa alkaa jo potuttaa aivan suunnattomasti se, että joidenkin esitykset joillakin tunneilla saattavat kestää puoli tuntia, vaikka pitäisi kestää vartin. Mielestäni eräänlaista ammattitaitoa on myös se, että osaa pysyä aikatauluissa, eikä määrä korvaa laatua, vaan usein pätee juuri tuo vanha sanonta "lyhyestä virsi kaunis". Jos yleisö odottaa vartin esitystä/viiden sivun referaattia, niin minkä ihmeen takia pitäisi pitää tunnin presentaatio/palauttaa sadan sivun opus? Johan se on yleisöäkin kohtaan törkeää, näin ajattelen minä, joka en ainakaan enää keväällä jaksa olla niin kiinnostunut mistään ylipitkistä vuosikertomusanalyyseistä. Johan tässä on sen verran kevättä rinnassa, että ennen kesätöitä tehdäänpäs nyt se mikä pitää ja muuten painutaan ihan omiin hommiimme. :)

Asiaan.

Otsikoin referaattini "verkkokirjoittaminen on tiivistämistä", joka oli mielestäni nerokkain otsikko minkä keksin :) Alasillan kirja oli selkeä ja nopeasti luettava (en tosin ehtinyt ihan joka sivua kokonaan lukea, mutta luulen, että tulen opinnäytteessä ja ehkä muutenkin vielä lukemaan tuon kirjan ja muutenkin palaamaan siihen). Kirja oli oikeasti miellyttävä lukea eikä kirjan paksuus tuonut mukanaan ahdistusta, sillä siellä ei ollut sellaisia älyttömiä heprea-käsitteitä kuten esimerkiksi vihaamassani Leif "Lefa" Åbergin kirjassa "viestinnän johtaminen".

Verkkokirjoittajan käsikirjassa kerrottiin verkkokirjoittamisen tekniikasta, sähköpostiviestinnästä, www-viestinnästä, keskustelualueista ja verkkolehdistä. Kiteyttävän kirjoittamisen ohjeet ovat seuraavat:

-         Etsi ydin

-         Tiivistä

-         Älä tingi selkeydestä

-         Havainnollista abstraktit asiat

-         Vakuuta

      -    Oivalla

Nämä pätevät kaikissa edellä mainituissa, joista kirjassa kerrottiin. Kuin myös muussa kirjoittamistyössä.

Referaatin tekeminen tässä vaiheessa opiskelua ei ole homma eikä mikään. Se sujuu kuin leikiten eikä siitä tule stressiä, kuten joskus lukiossa. Mielestäni referaatin tekeminen oli mielekästä ja opettavaista. Oma referaatti viisi sivua pitkä, sillä en harrasta ylipitkien tekstien tekemistä, koska mielestäni se on ärsyttävää. Ohje on ohje ja sillä siisti. Piste ja moi moi.